Nokikana


Vielä on pieni elämäni. Alkuni vasta hahmottumassa. Seuraan tarkasti emoni tietä, katson ja ihmettelen, arastelevin askelin.

Suuri elämys odottaa, kunhan siipeni kunnolla ovat kantavat. Silloin uin jokaiseen saareen, uusiin puroihin ja vesiin syviin. Vielä minä isoksi kasvan ja katselen ylväästi eteenpäin.


Missä olet sinä poikanen pieni, tulehan tänne ettet porukasta jäisi. Tule niin näytän pesemisen taidon ja kuinka nokalla hoituu vaikeakin kaivuu. Tässä olemme yhtä perhettä, ollaan yhdessä niin ei ole huolta. Turvassa olet kanssamme, kunhan vaan sen muistavat muutkin isommat samoissa vesissä kulkijat. Olemme osa luontoa ja toivomme niin jatkuvan.

Pieni on alku myös ihmisen taimen, suuri on maailma katsella sinisin silmin. Hetki kerrallaan me tässä askellamme ja yhdessä hyvää rakennamme.

Vaikka olenkin musta, on nokkani valkoinen, tiedäthän myös sinä olet erilainen.


Mukavasti huomiseen.





Kommentit

  1. Voi, miten suloinen nokikana-taapero!
    Meilläkin odotellaan kyyhkysen pienokaisia kuoriutuvaksi!

    Kaunista kesäviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Pienestä se nokikanakin ponnistaa :D Ihanan hauska teksti ja söpöt linnut. Nokka on linnuille tärkeä työkalu. Mukavaa kesää sinne teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi ja kommentit ilahduttavat aina.
En pysty jokaiseen kommenttiin vastaamaan yksitellen, mutta tulen blogivierailulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitarina 2 LUPAUS

Kesäiset muistilaput, vai tarvitseeko niitä?